5. Päivä
Torstai 1.8
Ylös päästiin noin 10.30, "aamupalaksi" lihariisipataa ja nuudeleita, hyvistä mukana olleista retkimuonista paras! Ei pidetty taaskaan hirveemmin kiirettä joten puoli yhdeltä lähdimme kurun reunaa pitkin kohti Tuiskunkangasta, maasto oli aika yksitoikkoista metsää. Maisemiakaan ei näkynyt tiheän metsikön takia, välillä tosin joki välkehti hienosti alapuolellamme kun kuljimme rinteen yläpuolella polkua pitkin.

Kun matkaa oli takana noin 2 tuntia ja 20 minuuttia, saavuimme Kotakönkään laavulle, joka oli juuri valmistunut. Meidän piti alunperin oikaista ja poiketa aikaisemmin polulta ylittääksemme joen ennen Kotaköngästä, mutta olimme kuitenkin kävelleet ohi siitä kohdasta. Kotakönkäällä oli kuitenkin silta joen yli ja komea koski, joten kiertäminen ei harmittanut. Suuntana Rautulampi, jonne polku taas pääosin kulki metsässä jossa ei maisemilla mässäilty. Paria kilometriä ennen Rautulampea puusto vaihtui koivikoksi ja maisematkin hieman paranivat. Vaikka vaellusta oli jo nelisen tuntia takana, ei askel painanut kun nousimme viimeistä tunturia ylös ennen Rautulampea, jotenkin tuntureille nouseminen vain helpottui koko reissun aikana.

Kaksi tuntia Kotakönkäältä saavumme Rautulammelle, paikka on paljon hiljaisempi kuin edellisellä käynti kerralla. Vähän aikaa siinä sitten syötiin, kun kaksi naista tulivat myös kahville päivätupaan. Kävikin pian ilmi, heidän olevan Punkalaitumen naapurikunnasta Urjalasta, kuten koko muu heidän ryhmänsäkin. Taas jälleen tuli todistettua kuinka pieni Suomi oikeesti on :)
Tunnin verran siinä sitten kuluikin varmaan jutellessa, kunnes sitten viiden jälkeen lähdimme vielä seuraavalle paikalle, eli Luulammelle.

Pilvet eivät oikein näytä hyviltä, sade voisi iskeä milloin tahansa. Tuttua polkua pitkin matka sujuu helpommin kuin aikaisemmalla kerralla. Noin puoli kilometriä ennen Luulampea on vielä poronerotusaita ja vähän sen jälkeen jo Luulammen iso mökki näkyykin. Paikka on pieni pettymys, kartan mukaan siellä olisi autiotupa jota kuitenkaan ei ole, pelkkä päivätupa. Sisältä ei edes löydy kaasuhellaa. Ulkolämpötila kahdeksan aikoihin alkoi olla jo kymmenessä asteessa ja Kalle pistää päivätuvan kamiinaan tulen. Vajaa tunti meidän jälkeemme paikalle saapuu saksalaisryhmä, heillä ei taida varusteita oikein olla, koska aikovat majoittua päivätuvassa. Teltta pystytettiin tuvan läheisyydessä olevan nuotiopaikan viereen.

Illalla syömisen jälkeen juotiin tuvassa kahvia ja pelailtiin korttia. Kalle oli kaivanut myös thaimaalaisen viskipullonsa ja tuli sitäkin maistettua. Se tavara ei kyllä mennyt kunnolla alas edes kuuman kahvin kanssa. Mattia ja Kallea sen maku ei tuntunut haittaavan. Hilpeyttä herätti hieman saksalaisryhmän ruoan teko, he tekivät viidelle hengelle perunamuussia täyden yli viiden litran padallisen. Kaksi miestä kun tarvittiin pelkästään muusin vatkaamiseenkin, eipähän ainakaan heti nälkä tulisi sellaisen aterian jälkeen.

Myöhään illalla pistin vielä pikaisesti tulen nuotioon telttamme vieressä ja kello oli lähes keskiyö kun painuimme nukkumaan. Yö oli taas kylmä, nyt onneksi olin varautunut paremmin kuin edellisellä kerralla eikä ongelmaa sen suhteen tullut.